Sisua, rakkolaastareita ja 40 kilometriä: nahkalilja

Popin samoajaosasto päätti viettää kesäleiriään suorittamalla nahkaliljan. Nahkaliljan idea on kävellä 40 kilometriä vuorokaudessa kantaen samalla selässään vähintään kahdeksan kilon verran tavaraa. Kävely päätettiin suorittaa Karjasillan kirkolta Tyrnävällä sijaitsevalle lippukunnan kämpälle Papattiin. Niinpä kesäkuisena perjantaina kuuden hengen joukkio lähti matkaan.

Nahkaliljan suoritukseen kuuluu myös kirjallisen raportin tekeminen, joka kirjoitettiin Papatin vieraskirjaan heti kävelyn päätyttyä. Teksti voi siis olla laadultaan vaihtelevaa, sillä se on kirjoitettu vuorokauden valvomisen jälkeen.

Odotukset ja suunnitelma: pidetään samoajien kesäleiri nahkaliljan merkeissä, jee!

Todellisuus: Kuudesta osallistujasta neljä on samoajia, ja kesken matkan mukaan liittyi yllättäen myös kaksi ei-popia

17.00: Sovittu lähtöaika kirkolta

17.20: Lähdettiin oikeasti liikkeelle. Letkassa mukana Mänty, Junnu, Vappu, Penny, Juho ja Puksu +maskotti Sika

18.10: Mikko (Puksun isä) tuli sanomaan moi +ohiajavasta autosta näytettiin peukkua

19.00: Pidettiin eka kunnon tauko jossain Kaakkurin huudeilla, saatiin muutamat oudoksuvat katseet

19.40: Päästiin Kempeleeseen! Paitsi ei päästykään, joku random ohiajava mies pysähtyi, ja valisti että rajalle on vielä muutama sata metriä

19.45: Päästiin Kempeleeseen!

20.00: Nähtiin Jaakko! (Pennyn isä)

20.05: Nähtiin tivoli!

20.45: Käytiin täyttämässä juomapullot Männyn mummolassa. Paitsi että jäätiinkin kahville melkein tunniksi. Hups. Myös ensimmäiset rakkolaastarit käytetty.

22.00: Mäkkäri! Ruokaa! Taivas! Väsytti. Myös samponen liittyi syömään.

23.00. Matka jatkuu! Kuvaajanorsi tuli ottamaan kuvia ja mäkkärissä kohdattu samponen päätti kävellä Papattiin asti.

00.00: Puoliväli, 20 km jäljellä! Väsymys on läsnä.

2.00: Vesitäydennyspaikka ja pitempi tauko. Osalle kävelijöistä soitetaan kyydit, kun terveys pettää.

3.00: Tyrnävän raja saavutettu! Myös kotiinlähtevät käyvät Tyrnävän puolella.

3.40: Kutistuneen porukan matka jatkuu.

4.30: Aurinko nousee, mielialasta ei voi sanoa samaa

5.30: 10 km jäljellä

5.30-8.00: Miksi. Tyrnävällä. on. pelkkää. peltoa? Oli vähän tuskaiset viimeiset kymmenen kilsaa. Maisema on pelkkää pottupeltoa ->tuntuu ettei etene yhtään.

6.30: Taukopaikan asfaltti tuntui pehmeämmältä kuin retkipatja

8.00: Talvitien alku saavutettu. Joukkio nilkuttaa eteenpäin. Itikkaparvi tuli kannustamaan.

8.49: 40 km rikki! Jee. Kaikki on puolikuolleita (paitsi yksi, joka juoksentelee muiden edellä kuin villikauris)

Lopuksi vielä yhden osallistujan oivallus aamuyöltä: ”Jos väsyttää ja sattuu, ajattele perhosia. Kaikki helpottaa, kun ajattelee perhosia”