Paluu papattiin

Viime keväänä minua lähestyi vanhempi mies henkilö Karjasillan kirkossa. Hänen nimensä oli Viljo. Hänellä oli paljon kysymyksiä Papatista ja sen nykyisyydestä. Juttelimme varmaan puoli tuntia. Annoin hänelle numerori ja sovimme, että kelien parannettua voisimme mennä käymään. Kesällä aikataulumme menivät ristiin mutta sovittiin, että otetaan mukaan myös Hilkan, joka oli ollut merkittävä henkilö partio kämpan saamisen taustalla.

Hilkka ja Viljo


Lopulta elokuun 28 päivä minä, Hilkka ja Viljo ajoimme yhdessä Papattin. Muistelemme vanhoja ja kirjoitimme pöiväkirjaan terveiset. Kuuntelin lakkaamatta tarinoita ja sain arvokkaita papereita mukaani säilytettäväksi jälkipolville. Retki oli minulle ja näille aikoinaan kaksi lainaa ottaneille ihimisille elämys. Heissä paloi selkeästi aito partioaate. Onneksi minä olin ollut mukana lippukunnan toiminnassa, kun Papatti meille aikoinaan luovutettiin.

Yksi pöytäkirja

Minulla oli puolestaan antaa tietoa nyky käytöstä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Nöyränä otin vastaan kuvia ja tekstejä jotka ovat säilyneet meille asti.

Vanhoja kuvia